Pian helpottaa

Viimeinen koulupäivä oli eilen, tuntuu kuin siitäkin olisi jo kauan. Tänään on ollut täysi rähinä päällä. Tiistain tapaaminen tuotti muutamia paperihommia ja postissa tuli lisää. Enää ei taida uskaltaa laatikkoa avatakaan. Kävin kolme kertaa ottamassa kopioita. Postissa, pankissa, tonttumaalia ostamassa, odotin yhtä paperia iltakuuteen - onneksi ehti, kaikki on saatava postiin huomenna. Kotikin oli ihan kauheassa jamassa. Mutta myin viimeiset tervashampoot !
Huomenna sitten matkalaukut esiin, ja alkaa se normaali lähtöä edeltävän päivän meininki. Listat ovat valmiina pöydällä.

Noin sanoi muuten mummuni, kun kantoi minua kainalossa kylään mennessä. Ja minä ähisin vastaan että "pia helputtaa". Se oli kyllä mahdollisimman tukala kantoasento, varmaan molemmille osapuolille, mutta niin sitä vaan mentiin. Ennenvanhaan.

Helle !

Kolmeakymmentä hipoo. Ja loppurutistusta kestää tämä viikko.
Vielä kun jaksaisi hoitaa kunnialla tapaamisen, jota olen yli puoli vuotta odottanut ( siirtyi jo kerran ). Siihen tarvitaan kaikki mahdollinen hyvä ja positiivinen energia. Jos jollakin on ylimääräistä, saa lähettää huomenna kello kuusitoista.

Kuin kaksi marjaa

Kannatti tehdä kaava "vastaisuuden varalle". Tänä aamuna löysin uudet rensselit. Nyt sujui jo ihan ilman miettimisiä.

Tämä päivä on ollut muutenkin kaikin puolin sujuva. Olen ehtinyt kaiken mainiosti. Nyt kun vielä saa mutkattomasti pyöräytettyä salaatin ja suklaakakun, niin olemme valmiit illan juhlallisuuksiin. Eli jälleen syömingit ja juomingit luvassa koulun pihamaalla.

Mansikkakassi

Pelastin viime viikolla roskalavalta rikkinäisestä kassista tuollaiset kahvat. Tuli heti Puhti mieleen. Olen samaa mieltäkin : kerrassaan mukava ompelutyö. Tuli se, mikä pitikin. Miettimisessä meni kauemmin kuin itse tekemisessä. Piirsin kaavankin - riskeeraamaan en kyllä rupea, ja vastaisuuden varalle.

Kuvassa näkyy kiusallisen hyvin nuo yhdeksänkymppisen käteni ... no menköön, sellaiset ne ovat aina olleet.

Yhtä juhlaa

Juhannus tuli juhlittua peräti kahteen kertaan. Perjantaina koulun pihalla ja eilen sunnuntaina piiperopiknikillä Eiffeltornin juuressa. Eiliseen osui myös vuotuinen Fête de la Musique - koko kaupunki täynnä musiikkia, konsertteja, bändejä laidasta laitaan, yleensä minua tympii suunnattomasti koko homma. Olin jo ehtinyt nukkua jonkin aikaa, kun heräsin tämän bändin tykitykseen tuossa ihan nurkalla. Aikansa jalka vipatti petissä kuunnellessa ja konsertin loppumetrit oli pakko mennä kuuntelemaan ikkunasta siinä kello kahden pintaan ... livenä oli Bordeaux'n ukoilla aika hyvä meininki.

Hiljaiseloa Clichyssä

Tällä viikolla. Heräsin siihen, että kauppa oli auki, ikkunat selällään ja joku kuorsasi sohvalla - se olin minä, keskellä iltapäivää. Myin kukkatopin, tein uuden. Sain kirjeen, ilahduin toden teolla. Uskomattoman hiljainen päivä tänään, kuuluu vain joitakin elämisen ääniä, kun kaikilla on ikkunat auki - ja linnunlaulua. Pilvipoutaa. Katselen joka päivä tuota sekalaista pihaplänttiä, aina yksi kukka aukeaa jossakin : krassi, unikko, laventeli, iivarinilo, kuunlilja, kurkkuyrtti, passiflora ... Kaipaan hiukan. Ja välillä heittäydyn aivan sekopäiseksi. Tytär sanoi, että olen viime vuosina ruvennut aina vaan hullummaksi. Hyvä vaan. Sain toisenkin kirjeen : Ranskan maalla saavat vähävaraiset köyhäinapua oikein Tasavallan Presidentin määräyksestä - sepä se olikin se 150 euroa yhtäkkiä siellä tilillä. Löysin tieltäkin kukkia. Juhannusruusun ? Huomenillalla on juhlat luvassa, kunhan ensin käydään neuvolassa.

Ilolla

Alkavaan viikkoon, vaikka taas tulee vettä.

Kuunnellaan vaikka tätä - tuli aamulla radiosta - kannat kattoon !