Tämä päivä. Erikoisuus johtui siitä, että kaasumittarini tultiin vaihtamaan - johonkin aikaan aamulla. Se vaihdetaan joka 20. vuosi, siis tänään. Täytyi olla passissa, ei voinut hoitaa hommia niin kuin piti. Hoidin niitä sitten ruokapaussilla. Äiti soitti.
Alkuiltapäivästä etsin munkkieliksiiriä. Naapuri kutsui teelle, kun menin hakemaan puikkoja lainasta. Ystävä soitti. Pääsin tekemään, tuli idis ja oli lähdettävä hakemaan lapsia koulusta.
Ihanin asiakkaani kävi, edellisestä kerrasta olikin melkein vuosi - siis viime joulukuusta. Ihailen häntä, 95-vuotias nainen, joka asuu yksin tässä lähistöllä. Hänen tyttärensäkin käy joskus, kerran juteltiin aika tovi.
Pääsin tekemään ja olen tyytyväinen. Näitä pakkauksia olen miettinyt jo monta päivää, enkä ole viitsinyt ruveta tekemään - kun ei ole ollut idistä. Kierrätin vielä vanhat joulumyyjäismainokset käyntikorteiksi, leimasin on hyvä peli.
Eilen tuli ystävä käymään, yllättäen. Tai siis, olin jotenkin aamupäivällä aavistellut hänen tulonsa vaikka en tiennyt hänen Pariisissa olevankaan. Sellainen on hyvä tunne. Hän on hyvä ihminen.
Tällaisia ovat päivät, joina tuntuu ettei saa juuri mitään aikaan. Erikoisia, mutta lopulta kivoja - ja tarpeellisia.
Sunnuntaina oli myrskyvaroituksen takia kaikki puistot kiinni, pyöriskeltiin tässä kulmilla. Ei mitään myrskyä tullutkaan. Käytiin mm. ihmettelemässä Tombées du Camion kauppaa. Siellä myydään esimerkiksi suljettujen tehtaitten varastoista löytyneitä aarteita, käyttämättömiä siis, mutta vanhoja. Hinnat ovat ihan järkyttävää luokkaa, mutta kivaa katseltavaa siellä on - ja pikku kortinhan voi pyytää ihan ilmaiseksi.
